Laura Karotie,

15.02.2024

Kiinteistöt

EU kiristää tahtiaan uudessa vastuullisuussääntelyssä, jonka tavoitteena on kiihdyttää vihreää siirtymää, ehkäistä viherpesua ja pienentää ilmastokriisin vaikutuksia.

Vuonna 2024 useat uusista kiinteistöjä ja kiinteistöomistajia koskevista sääntelyn muutoksista joko astuvat jo voimaan tai ainakin saavat tarkemmin määritellyn muotonsa. Siksi kiinteistönomistajien ja kiinteistöpäättäjien on viimeistään nyt korkea aika varautua näihin tuleviin muutoksiin. Sääntelyn noudattaminen tietysti auttaa ilmastokriisin torjunnassa, mutta se mahdollistaa myös kilpailuedun luomisen, kestävän brändin rakentamisen, mahdollisesti hyvinkin merkittävien taloudellisten sanktioiden välttämisen sekä rahoituksen saatavuuden myös tulevaisuudessa.

Monimutkaisista kirjainyhdistelmistä huolimatta kyseiset sääntömuutokset ovat kuitenkin pääpiirteiltään helposti omaksuttavissa. Puran tässä kirjoituksessa olennaisimmat sääntelymuutokset selkokielelle ja kerron keinoista reagoida ja varautua niihin.

1) CSRD eli kestävyysraportointidirektiivi

Corporate Sustainability Reporting Directive eli CSRD velvoittaa yrityksiä auditoimaan vastuullisuuraporttinsa ja EU-taksonomian mukaiset tietonsa kolmannella osapuolella sekä raportoimaan kattavammin yrityksen toiminnasta.

Uudistuva ESRS standardi määrittelee puitteet, joiden perusteella yritysten tulee kestävyysraportointiaan laatia.  Näin tiedoista saadaan yhteismitallisia ja eri yritysten kesken vertailukelpoisia. Direktiivi tulee suurten, pörssilistattujen yritysten osalta voimaan vuonna 2024. Vuonna 2025 se laajenee muihin suuryrityksiin, eli yrityksiin, joissa kaksi kolmesta seuraavista kriteereistä toteutuu: henkilömäärä yli 250, liikevaihto yli 40 milj. € tai tase yli 20 milj. €.  Vuonna 2026 vaatimukset laajenevat kattamaan pörssilistatut pienet ja keskisuuret yritykset.  

Direktiivin myötä kestävyysraportointi tulee integroida osaksi hallituksen toimintakertomusta. Samalla yritysten tulee raportoida mm. kokonaispäästönsä (scope 1, 2 ja 3), Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen lämpenemiskenaarion mukaisen siirtymissuunnitelmansa, ilmastoriskinsä ja yritystoiminnan vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön olennaisuusanalyysinsä mukaisesti.

Vaikutukset kiinteistöihin

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kiinteistönomistajien tulee

• määrittää vastuullisuusjohtamisen prosessit ja käytänteet
• kartoittaa kiinteistöomaisuuden ilmastoriskit
• luoda Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset tavoitteet ja tiekartta niiden toteuttamiseksi
• kerätä sekä raportoida kiinteistöjen kulutustietoja muiden arvoketjun tietojen ohella
• varmistaa raportoitavien tietojen auditoitavuus.

Onkin todennäköistä, että yritysten sitoumukset Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen Tiedeperusteisiin tavoitteisiin (eng. Science Based Targets initiative) tulevat lisääntymään.

Tulevaisuudessa kiinteistöistä onkin pystyttävä keräämään olennaiset tiedot luotettavasti ja läpinäkyvästi. Lisäksi tietojen tulee olla auditoitavissa ja yhdistettävissä helposti muuhun raportointidataan. Kulutustietojen keräyksen automatisointi mahdollistaa resurssien kohdistamisen toimenpiteiden tekemiseen – ei pelkkään datan keräämiseen ja raportointiin. Samalla yrityksen eri sidosryhmille voidaan tarjota heille relevantti näkymä tietoon.

2) CSDDD – Yritysten kestävää toimintaa koskeva huolellisuusvelvoite

CSDDD tai CS3D (Corporate Sustainability Due Diligence Directive) on Suomessakin viime aikoina runsaasti keskustelua herättänyt direktiiviehdotus, joka ulottaisi kestävyysriskien hallinnan yrityksen koko arvoketjuun. Vastuu toimitusketjusta ulottuisi myös toimitusketjun ensimmäisen vaiheen yli, eli myös alihankintaan ja toimittajien toimittajiin.

Yli 500 henkeä ja riskialoilla, kuten rakennusalalla, yli 250 henkeä työllistäviä yrityksiä koskevan sääntelyuudistuksen myötä yritysten tulisi pystyä tunnistamaan, lopettamaan, ehkäisemään, lievittämään ja huomioimaan negatiiviset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset yhtiön omassa toiminnassa, tytäryhtiöissä ja arvoketjussa.

Lisäksi direktiivi mm. edellyttää, että yritysten tulee varmistaa liiketoimintastrategiansa yhteensopivuus Pariisin ilmastosopimuksessa määritetyn 1,5 asteen lämpenemisskenaarion kanssa. Ympäristötavoitteet on sidottava johdon lyhyen aikavälin palkitsemiseen.

Ratkaiseva äänestys yritysvastuuvelvollisuudesta on viivästynyt. Esimerkiksi Pohjoismaiden suurin yritysvastuuverkosto FIBS on ottanut kantaa, että Suomen tulisi asettua puoltamaan direktiiviä aktiivisesti, ja pyrkiä löytämään sopiva tapa tuoda direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöämme.   

Vaikutukset kiinteistöihin

Oli sitten kyseessä kiinteistötekniikka tai -palvelut, tulevaisuudessa suurten yritysten pitää pystyä raportoimaan arvoketjunsa haitallisista ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksista ja niiden ehkäisemiseen liittyvistä käytänteistään. Nämä tiedot pitää siis vaatia kaikilta toimittajilta. Yritysten on myös laadittava suunnitelma liiketoiminnan yhteensovittamisesta Pariisin ilmastosopimuksen kanssa.

Vaikutukset hankintoihin ovat merkittävät – paitsi jos vastuullisuustekijät ohjaavat kiinteistöjesi hankintoja jo nyt.

GSD eli viherpesudirektiivi

GSD:n (Green Claims Directive)  tarkoitus on suitsia vastuullisuutta koskevien väittämien käyttämistä markkinointiviestinnässä, saada kestävämpiä tuotteita markkinoille ja poistaa epäasiallista kilpailua.  EU haluaa päästä eroon viherpesusta, eli tuotteen tai palvelun koko ympäristöjalanjäljen kannalta epäolennaisista, vääristelevistä tai harhaanjohtavista väitteistä.

Vihreiksi väittämiksi katsotaan yleisväittämät kuten vihreä, ekologinen, ilmastoneutraali, kestävä, ympäristöystävällinen ja energiatehokas. Jatkossa näiden yleisväittämien käyttäminen on sallittua vain jos yrityksellä on selkeää näyttöä tuotteen tai palvelun erinomaisesta tasosta. Lisäksi yritysten kehittämät omat ympäristömerkit kielletään.

Direktiiviesitys on tällä hetkellä EU:n neuvoston työryhmän käsittelyssä. Sen rikkomisesta koituvat sakot voivat olla jopa 4 % yrityksen liikevaihdosta.

Direktiivi asettaa minimivaatimukset, jotka vastuullisuusväittämien on täytettävä. Jatkossa vastuullisuutta koskevien väittämien on muun muassa perustuttava tieteelliseen näyttöön. Niiden on oltava tuotteen koko elinkaaren jalanjäljen kannalta olennaisia ja ylitettävä sääntelyn asettamat minimivaatimukset. 

Vaikutukset kiinteistöihin

Kiinteistöjäkin usein markkinoidaan vastuullisuusväittämillä. Onhan vastuullisuus kuitenkin yhä merkittävämpi tekijä esimerkiksi vuokralaisten päätöksenteossa. Onkin hyvä aloittaa perehtyminen uuden sääntelyn asettamiin rajoihin, arvioida mahdolliset väittämät, luoda sisäiset ohjeistukset ympäristöväittämien tueksi ja luoda hallintaprosessit strategiseen kehittämiseen. Väittämiä tulee verrata kiinteistön dataan, esimerkiksi kokonaisjalanjälkeen.  

Miten taklata uudet direktiivit?

Vastaus on kattotasolla yksinkertainen ja käytännön toteutukseen saa tukea.

• Ensin tulee raportoinnin pohjatiedoiksi selvittää kiinteistöjen nykytila ympäristövastuullisuuden suhteen ja mahdolliset olemassa olevat suunnitelmat tilanteen kehittämiseksi
• Seuraavaksi asetetaan tavoitteet (esimerkiksi SBTi:n eli, tieteeseen perustuvien ilmastotavoitteiden mukaisesti) ja määritetään tiekartta toimenpiteistä, joilla tavoitteisiin päästään.
• Lopuksi lähdetään tietysti viemään toimenpiteitä, kuten etähallintaratkaisuja, energiahankkeita tai kysyntäjoustoratkaisuja suunnitelmallisesti käytäntöön – ja varmistetaan että kiinteistön tietolähteet mahdollistavat toimenpiteiden vaikutuksen automaattisen dokumentoinnin ja raportoinnin.

Vuosi 2024 tuo siis tullessaan paljon uutta. Jos tuskailet sääntelymuutosten tai esimerkiksi raportoinnin kanssa, ota yhteyttä. Lupaan, että jos ei minulta niin viimeistään Caverionin laajalta asiantuntijajoukolta löytyy vastaus kiperimpiinkin kysymyksiin.