Ville Tamminen,

22.09.2026

Kiinteistöt

Teemme joka päivä päätöksiä, jotka vaikuttavat rakennetun ympäristön resilienssiin. Se, miten ylläpidämme kiinteistöjä ja infrastruktuuria, varmistamme energian saatavuuden, hyödynnämme teknologiaa ja huolehdimme ihmisten osaamisesta, vaikuttaa suoraan siihen, kuinka hyvin yhteiskunta toimii myös odottamattomissa tilanteissa. Kun yli 80 prosenttia Suomen kansallisvarallisuudesta on sidottu rakennettuun ympäristöön, sen toimintakyvystä huolehtiminen on samalla investointi koko yhteiskunnan kilpailukykyyn.

On helppo huomata, kun jokin lakkaa toimimasta. Paljon vaikeampaa on huomata kaikki se, mikä toimii joka päivä.

Harva meistä pysähtyy miettimään sairaalan varmennettua sähkönsyöttöä, datakeskuksen varavoimaa, tietoliikenneverkkojen toimintaa tai koulun talotekniikkaa silloin, kun arki sujuu normaalisti. Juuri silloin rakennettu ympäristö tekee tärkeintä työtään: se pitää yhteiskunnan liikkeessä.

Siksi haluammekin keskustella syksyn #Vuoronvaihto-tapahtumassa siitä, miten rakennamme toimintakykyä, joka kestää myös odottamattomat tilanteet.

Mitä resilienssi tarkoittaa rakennetussa ympäristössä?

Rakennetun ympäristön resilienssi tai kriisinkestävyys tarkoittaa kykyä ylläpitää kriittisiä toimintoja poikkeustilanteissa ja palautua häiriöistä mahdollisimman nopeasti. Rakennettu ympäristö on kokonaisuus, jossa kiinteistöt, energia-, tieto- ja vesihuoltoverkot ovat riippuvaisia toisistaan. Häiriö yhdessä järjestelmässä voi vaikuttaa nopeasti myös muiden toimintaan.

Kaikkea ei kuitenkaan ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista varmentaa kaikkien häiriöiden varalta. Siksi olennaista on tunnistaa, mitkä toiminnot on ehdottomasti pystyttävä turvaamaan ja miten toimintakyky palautetaan häiriön jälkeen. Pitkittyneessä häiriössä esimerkiksi sähköä voidaan joutua priorisoimaan niin, että kriittisimmät toiminnot voidaan pitää käynnissä.

Kriittisissä kohteissa käyttövarmuutta rakennetaan koko elinkaaren ajan 

Varmennettu talotekniikka ja varmennettu energiainfra auttavat ylläpitämään toimintakykyä yhteiskunnan kriittisissä kohteissa myös häiriötilanteissa. Esimerkiksi sairaaloissa ja televerkoissa hyödynnetään UPS-järjestelmiä ja akustoja. Datakeskuksissa sähkönsaantia turvataan myös generaattoreilla.

Voimalaitoksissa varmennetaan laitoksen ohjauksen, valvonnan ja suojauksen kannalta kriittisiä järjestelmiä, jotta laitosta voidaan hallita turvallisesti myös häiriötilanteissa. Käyttövarmuuden näkökulmasta tämä tarkoittaa muun muassa automaatio- ja suojausjärjestelmien redundanssia, varavoimaa, tiedonsiirtoyhteyksien varmistamista sekä kyberturvallisuuden huomioimista. EU:n kyberturvallisuusdirektiivi NIS2 korostaa entisestään energiantuotannon kriittisten järjestelmien toimintavarmuuden ja tietoturvan merkitystä.

Resilienssi ei kuitenkaan synny pelkästä järjestelmien varmentamisesta, vaan sitä on rakennettava koko elinkaaren ajan. Datakeskukset ovat tästä hyvä esimerkki: korkea käyttövarmuus edellyttää teknisten järjestelmien jatkuvaa seurantaa, ennakoivaa kunnossapitoa sekä käyttö- ja kunnossapitodatan hyödyntämistä. Kriittisyysluokitukset ja riskianalyysit auttavat kohdistamaan varautumisen sinne, missä häiriöillä olisi merkittävimmät vaikutukset.

Palautumiskyky on resilienssin ytimessä

Häiriötilanteessa toimintakyky on pystyttävä palauttamaan mahdollisimman nopeasti. Se edellyttää riittäviä resursseja ja toimivia toimitusketjuja. Rakennetun ympäristön korjaaminen ja ylläpito vaativat osaavien ihmisten lisäksi varaosia ja materiaaleja. Häiriö voi vaikuttaa hankintoihin, logistiikkaan, maksuliikenteeseen tai alihankintaketjuihin. Siksi korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset hankintakanavat ja toimintamallit asiakkaiden ja kumppaneiden kanssa on hyvä miettiä ennakkoon. Lisäksi on varmistettava, että tarvittavat osaajat pääsevät turvallisesti kohteisiin.

Kyber- ja tietoliikennehäiriöt voivat vaikeuttaa etähallintaa, järjestelmien ohjausta ja valvontaa sekä tilannekuvan muodostamista. Jos yhteydet eivät toimi, kriittisiä järjestelmiä on pystyttävä ohjaamaan ja valvomaan paikallisesti ja tarvittaessa myös manuaalisesti.

Poikkeustilanteita varten pitää myös harjoitella

Varautumissuunnitelma ei vielä tee organisaatiosta resilienttiä. Olennaista on, että toimintaa myös harjoitellaan ennen kuin häiriö on päällä. Poikkeustilanteessa ei pitäisi joutua ensimmäistä kertaa selvittämään, kuka tekee mitä, miten tieto kulkee tai kehen otetaan yhteyttä.

Säännöllinen harjoittelu auttaa testaamaan toimintamalleja käytännössä ja paljastaa niiden puutteet ajoissa. Samalla roolit, vastuut ja yhteistyö asiakkaiden, kumppaneiden ja viranomaisten kanssa tulevat tutuiksi ennen kuin niitä todella tarvitaan.

Kriisinkestävä rakennettu ympäristö tarvitsee osaavia ihmisiä

Mitä älykkäämmiksi ja verkottuneemmiksi rakennukset ja infrastruktuuri muuttuvat, sitä tärkeämpää niiden ylläpitoon tarvittava osaaminen on.

Teknologia ei yksin pidä järjestelmiä toimintakunnossa. Tarvitaan ihmisiä, jotka tuntevat järjestelmät, osaavat ratkaista ongelmia ja pystyvät toimimaan myös silloin, kun normaalit työkalut tai yhteydet eivät ole käytettävissä.

Siksi ihmisiin on investoitava yhtä määrätietoisesti kuin teknologiaan. Se tarkoittaa nykyisten osaajien jatkuvaa kehittämistä, uusien tekijöiden houkuttelemista ja vuosikymmenten aikana kertyneen osaamisen siirtämistä seuraaville sukupolville. Samalla on huolehdittava siitä, ettei kriittinen osaaminen ole vain yksittäisten avainhenkilöiden varassa.

Kukaan ei rakenna resilienssiä yksin

Yhteiskunnan resilienssi syntyy kiinteistönomistajien, infrastruktuurin omistajien, käyttäjien, palveluntuottajien, energiayhtiöiden, toimittajien ja viranomaisten yhteistyöstä. Mitä paremmin tieto kulkee, mitä selvemmät vastuut ovat ja mitä paremmin yhteiset toimintamallit tunnetaan jo normaalioloissa, sitä paremmat valmiudet meillä on toimia silloin, kun jotain odottamatonta tapahtuu.

Kyse on myös Suomen kilpailukyvystä. Energian saatavuus, toimiva infrastruktuuri ja yhteiskunnan kyky selvitä häiriöistä luovat vakaan toimintaympäristön yrityksille ja vahvistavat Suomen houkuttelevuutta investointikohteena. Resilienssiin panostaminen ei siis ole vain varautumista siihen, mikä voi mennä pieleen. Se on toimintakyvyn rakentamista pitkälle tulevaisuuteen.

Tervetuloa mukaan #Vuoronvaihtoon

Lokakuun #Vuoronvaihto 2026 -verkkotapahtumassa pohdimme, miten vahvistamme niin yksilön kuin koko yhteiskunnan resilienssiä ja miten varaudumme tulevaisuuteen, jota emme voi ennustaa.

Toivon, että mahdollisimman moni tulee mukaan keskusteluun. Nähdään Vuoronvaihdossa 8.10.!

Ilmoittaudu maksuttomaan #Vuoronvaihto 2026 -verkkolähetykseen.