Datakeskukset ja datainfrastruktuuri ovat tämän vuosikymmenen kuumimpia investointikohteita ja juuri tällä hetkellä rakentamisen toimialan tärkein tukipilari Suomessa.
Toimialan kasvuvauhti on kiihtyvä: Suomessa on 33 kappaletta yli 1 megawatin datakeskusta, arvioiden mukaan vuonna 2030 kapasiteetti on jo 1 500 megawattia ja potentiaali voi olla jopa yli 3 500 megawattia.
Datakeskuksiin liittyy kuitenkin jonkin verran väärinkäsityksiä. Onkin aika kumota viisi yleisintä myyttiä datakeskuksista.

Myytti 1: Datakeskukset syövät kaiken sähkön
Kun kuulee uutisia uusista hankkeista ja valtavista kuormituskyselyistä, syntyy helposti kuva, että datakeskukset syövät Suomen koko sähköjärjestelmän kapasiteetin.
Todellisuus: Datakeskukset kyllä kasvattavat sähkönkulutusta, mutta samanaikaisesti syntyy valtava määrä investointeja sähköntuotantoon ja -siirtoon. Siirtoverkkoon investoidaan yli 15 miljardia euroa vuoteen 2033 mennessä. Uusiutuvan energian tuotanto – tuuli, aurinko, vety ja akkujärjestelmät – kasvaa jatkuvasti, ja huikempien arvioiden mukaan uusiutuviin energioihin investoidaan jopa 190 miljardia euroa seuraavan 10 vuoden aikana.
Datakeskukset eivät vie sähköä muilta, vaan vauhdittavat koko energiainfrastruktuurin uudistumista. Datakeskukset myös tuottavat paljon hukkalämpöä, jota voidaan käyttää muiden kiinteistöjen lämmittämiseen. Niinpä datakeskusten kuluttama sähkö ei automaattisesti mene hukkaan.
Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan datakeskusten sähkönkulutus tuplaantuu vuoteen 2030 mennessä, ja samalla hiilidioksidipäästöt kasvavat. Eikö tämä ole suora uhka ilmastolle?
Todellisuus: Päästöt kasvavat, mutta kokonaiskuvassa maltillisesti. Suurin osa datakeskusten vaatimasta energiasta tullaan onneksi tuottamaan uusiutuvilla energianlähteillä, varsinkin jos datakeskuksia rakennetaan Suomeen ja muihin Pohjoismaihin. Vaikka datakeskusten osuus globaalista sähkönkulutuksesta nousee IEA:n mukaan yhdestä prosentista kolmeen, datakeskusten osuus CO₂-päästöistä säilyy alle prosentissa.
Samalla datakeskukset mahdollistavat tekoälyn ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisen. Näiden avulla voidaan vähentää päästöjä monilla muilla sektoreilla – optimoimalla esimerkiksi energiatehokkuutta, logistiikkaa ja teollisuuden prosesseja.
Kuumissa ja kuivissa maissa datakeskusten vedenkulutus voi muodostua ongelmaksi. Siksikin on järkevää rakentaa niitä tänne Pohjolaan.
Koska Suomi on vakaa maa, jossa on viileä ilmasto ja hyvä sähköverkko, olemme automaattinen voittaja datakeskuskilpailussa.
Todellisuus: Suomella on paljon vahvuuksia – edullinen ja puhdas sähkö, runsaasti tonttimaata, luotettava siirtoverkko, viileä ilmasto ja geopoliittinen vakaus. Osoituksena tästä pelkästään vuonna 2025 EK:n tietokantaan on rekisteröity 30 uutta datakeskushanketta. Juuri nyt kiinnostus Suomeen onkin kovaa ja useat rakennushankkeet etenevät väistämättä maaliin.
Mikään ei kuitenkaan takaa, että kiinnostus jatkuu vastaisuudessakin yhtä kuumana. Muillakin mailla on samoja vetovoimatekijöitä. Datakeskukset eivät siis ole automaattisesti tulossa Suomeen, vaan meidän täytyy aktiivisesti parantaa kilpailukykyämme, jos haluamme houkutella datakeskusinvestointeja. Tämä tarkoittaa myös entistä aktiivisempaa yhteistyötä suomalaisten ja Suomessa toimivien yhtiöiden ja julkisen sektorin kanssa.
Datakeskukset vaativat suuria investointeja sähköntuotantoon ja siirtoverkkoihin. Eikö tämä jää yhteiskunnan maksettavaksi?
Todellisuus: Investoinnit uusiutuvaan energiaan ja siirtoverkkoihin ovat välttämättömiä joka tapauksessa, sillä koko energiajärjestelmä on siirtymässä pois polttamalla tuotetusta energiasta.
Datakeskukset voivat osaltaan tukea tätä muutosta. Ne voivat integroitua energiainfraan ja esimerkiksi tuottaa hukkalämpöä kaukolämpöverkkoon, jolloin syntyy lisäarvoa yhteiskunnalle. Ne voivat myös tarjota liikkuvuutta energiankulutukseen esimerkiksi akustojen ja kysyntäjouston kautta.
Lisäksi hankkeet tuovat työpaikkoja rakentamiseen, ylläpitoon ja energia-alalle, Finnish Data Center Associationin arvion mukaan vaikutukset työllisyydelle ovat noin 9 900 työpaikkaa/vuosi tuotantovaiheessa vuonna 2030 ja 44 000 henkilötyövuotta rakentamisvaiheessa vuoteen 2030 mennessä. Kovinkaan monelle muulle alalle ei vaikuttaisi vastaavassa mittakaavassa syntyvän työpaikkoja.
Markkinapotentiaali Suomessa on arvion mukaan yli 39 miljardia euroa, josta verokertymää vuoteen 2030 mennessä tulisi 1,7 miljardia euroa. Ja vielä yksi luku: kun investoinnit alaan vuonna 2025 on 3 miljardia, arvio vuodelle 2030 on 12 miljardia euroa.
Datakeskukset ovat kalliita, korkean teknologian hankkeita, joista meillä ei juurikaan ole kokemusta.
Todellisuus: Osaamista Suomesta kyllä löytyy, uskallusta ehkä vähemmän. Datakeskusten rakentaminen on haaste ennemminkin alan toiminta- ja sopimusmalleille kuin varsinaisesti osaamiselle. Vaikka kiinteistötekniikan osuus datakeskusrakentamisesta on suuri, usein jopa 2/3 hankkeen kokonaiskustannuksista, tekniikassa itsessään ei ole mitään ylitsepääsemättömiä erikoisuuksia. Suomesta löytyy kyllä toimijoita, joilta löytyy tarvittavat teknologiat, prosessit ja resurssit toteuttaa suuretkin datakeskusurakat laadukkaasti.
Olemme Caverionissa huomanneet kymmenen datakeskuksen kumppanikokemuksella, että suomalainen osaaminen on vakuuttanut kansainväliset suurten teollisuushankkeiden ja datainfrastruktuurin investoijat ja tilaajat.
Datakeskukset eivät ole yksinkertainen ilmiö. Ne kasvattavat sähkönkulutusta ja vaativat investointeja, mutta samalla ne vauhdittavat uusiutuvan energian käyttöönottoa, tuovat työpaikkoja ja luovat Suomelle mahdollisuuden rakentaa uutta vientiosaamista energiainfrasta ja sen hallinnasta.
Kun katsoo kokonaisuutta, on selvää, että datakeskukset eivät ole meille taakka. Ne ovat ennen kaikkea oivallinen piriste taloudelle. Samalla ne tukevat sekä digitaalista murrosta että vihreää siirtymää. Tehdään siis jatkossakin töitä sen eteen, että Suomi on niiden tuleva kotipaikka.